Miksi avioerot ovat yleistyneet?

Viime vuosina tehtyjen tilastojen mukaan suomalaisten ensimmäinen avioliitto päättyy eroon noin 40 prosentin todennäköisyydellä, keskimäärin 10 avioliittovuoden jälkeen.

Avioeroprosessi etenee usein samalla tavalla: pari vie eropaperit käräjäoikeuteen, pohtii päätöstään puolen vuoden ajan ajan, hakee lopullista eroa, jakaa omaisuuden ja sopii tai kiistelee tietenkin lasten huoltajuudesta, mikäli lapsia on liiton aikana syntynyt.

Yhtäläisyydet eronneiden pariskuntien välillä jäävät kuitenkin tähän. Byrokratian ja paperityön taustalle kätkeytyy tuhansia tarinoita, jotka kaikki eroavat toisistaan jollain tavalla. Myös avioeron herättämät tunteet ovat yksilöllisiä; siinä missä joku voi kokea surua ja menetystä, joku toinen voi olla vain helpottunut tai nauttia jopa vapauden huumaavasta fiiliksestä.

Vaikka avioerot käsitellään tuomioistuimessa, oikeus ei ala selvittämään, minkä vuoksi eroa on ylipäätään haettu. Tämä käytäntö säästää aikaa ja vaivaa, sillä avioeroihin perehtyneiden tutkijoiden mukaan myöskään eronneilla itsellään ei ole läheskään aina käsitystä siitä, mikä lopulta rikkoi elämänmittaiseksi ajatellun liiton.

Miksi avioerot ovat yleistyneet?

Miten tässä näin kävi?

Joskus voi olla vaikea ymmärtää jälkikäteen, mikä antoi eroaikeille alkusysäyksen. Jopa eron ratkaisevin ja lopullinen syy voi jäädä hämärän peittoon.

Kaikki alkaa, kuun avioparin toinen osapuoli alkaa harkita eron mahdollisuutta ja yleensä salaa sen. Yleensä mikään yksittäinen asia ei ole avioeron syy, vaan jostain syystä kumppania alkaa katsella vähän toisin silmin ja huomio kiinnittyy pitkälti ei-miellyttäviin asioihin.

Jossain vaiheessa alkaa tuntua, että ei ehkä ollutkaan hyvä ratkaisu elää tämän ihmisen kanssa yhdessä. Loppusuoralla esiin voi nousta laukaiseva tekijä, joka on muodollisesti sen lopullisen päätöksen taustalla. Kyse voi olla vaikkapa uskottomuudesta.

Avioerojen taustalla on harvoin etenkään viihteessä avioliittojen tyypillisiksi taitekohdiksi esitettyjä rikkinäisen ihmissuhteen oireita, fyysistä väkivaltaa tai vaikkapa lapsettomuutta. Muita eroon vaikuttaneita asioita olivat esimerkiksi liiallinen päihteiden käyttö, liikaa omia menemisiä rajoittava kumppani tai oma tai puolison vaikea sairaus, mutta nämä koettiin erojen kannalta vähemmän tärkeiksi koettuja. Mutta kyllähän nämä suhdetta koettelevat.

Huomion arvoista on se, että parisuhteessa elävät kuitenkin ennakoivat edellä mainittuja asioita yhdiksi tärkeimmiksi syiksi mahdolliseen eroon.

Erokuukaudet

Jokusen vuoden vanhan yhdysvaltalaisraportin mukaan eroja haetaan etenkin tammi- ja elokuussa. Tutkijoiden mukaan mukaan yksi syy elokuun eropiikille voi olla pettymys siitä, ettei puolisoiden välit toiveista huolimatta parantuneetkaan kesälomalla. Tämä syy on hieman naiivia ajattelua, mutta totista totta. Toinen syy eropiikkiin on tutkijoiden mukaan se, että elokuussa alkaa uusi kouluvuosi ja ikään kuin uusi elämä. Syksy on uusien tuulien aikaa.

Avioeroja on ollut aina

Avioliitoista noin puolet päättyy eroon. Näin on ollut jo reilu kaksikymmentä vuotta maassamme. Aiemmin eronneiden parien osuus oli pienempi, mutta eroja on kuitenkin otettu ainakin niin kauan, kun aviohistoriaa on kirjoitettu. On mahdollista, että kyseessä on yhtä vanha ilmiö kuin avioliittokin?

Suomessa avioeroja on tilastoitu vasta reilu 130 vuotta. Tällä hetkellä Tilastokeskuksen julkisesti jaossa olevat tiedot yltävät vuoteen 1878 saakka, jolloin avioeroja kirjattiin kirjoihin 64. Nykyään avioeron ottaa noin 14 000 paria vuosittain. Mielenkiintoinen vertausluku!

Lue myös: Millaiset ovat hyvän parisuhteen merkit?

Miksi avioerot yleistyvät

Avioerojen yleistyminen on yhdistetty etenkin länsimaissa laajempaan kulttuuriseen muutokseen, jota on kutsuttu kulttuurivallankumoukseksi.

Perinteinen perhemalli alkoi muuttua ja muovatua 1900-luvun jälkipuoliskolla, jolloin myös asenneilmasto muuttui avioeroille helpommaksi. Pyhän avioliiton purkamattomuutta ylläpitäneiden uskonnollisten arvojen sitovuus ja vaikutus heikkeni. Samaan aikaan puolisoiden taloudellinen riippuvuus toisistaan väheni ja avioero tuli lainsäädännöllisesti helpommaksi erojen kannalta.

80-luvulla avioliittolakiin tehdyt muutokset yksinkertaistivat eron ottamista ja mahdollistivat sen, että toinen osapuoli voi hakea eroa ilman toisen suostumusta. Oikeusprosessi helpottui silloin suuresti.

Keski-iän alku sytyttää eron vireille

Viime aikojen tilastojen valossa suomalaisen ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä, keskimäärin kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Ensimmäisestä avioliitostaan eroavat naiset ovat keski-iältään noin 40 vuoden ikäisiä, kun avioliitto päättyy. Miesten vastaava keski-ikä on kolme vuotta enemmän.

40- ikävuoden rajapyykki herättää monet pohtimaan sitä, mikä tekisi heidät onnellisemmaksi ja mitä he haluavat elämältä. Silloin ihminen on usein valmis rakentamaan illuusion siitä, että jos vaihdan tuon ihmisen toiseen, elämäni muuttuu onnelliseksi. Tämähän on harhainen ajatus.

Kaikki eivät ehdi elää avioelämää kymmentäkään vuotta ennen eroa. Tilastokeskuksen mukaan avioeron riski on ollut huipussaan kolmantena avioliittovuotena jo melkein kaksi vuosikymmentä. Kun arki ja etenkin toisen ihmisen arki iskee päin kasvoja, tulisen rakkauden ote hellittää usein yhtä nopeasti kuin se siihen tarrautuikin, jos sen antaa tapahtua.

Eropäätös vaatii usein rohkeutta

Onko oma onnellisuuteni puolisoni vastuulla? No eihän se ole. Luotto romanttiseen rakkauteen on parisuhteita hajottava voima.

Kun tapaamme mukavan tai viehättävän ihmisen, odotamme, että juuri hän tekee meidän onnelliseksi, kuten romanttiseen ajatteluun kuuluukin. Sitten kun asiat eivät kuitenkaan mene täsmälleen toivotulla tavalla, todetaan, että olen onneton. Kuvitellaan, että toinen ihminen olisi oman onnen lähde pelkästään. Se on suuri ongelma.

Henkinen kasvu aiheuttaa myllerrystä

Henkinen kasvu johtaa usein jonkinlaiseen identiteettikriisiin ja sitä kautta joudutaan kyseenalaistamaan omaa elämää. Usein todetaan, että siihen ei ollakaan tyytyväisiä. Useimmat erot näyttäisivät osuvan tähän saumaan.

Sitä ei aina ehkä tiedosteta, että se oma tyytymättömyys johtuu normaalista tilasta ja elämään kuuluvista hankalista asioista, joilla ei ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa. Jokaiselle tulee tällainen henkisen kasvun aika, jolloin on suuri tarve tehdä muutoksia elämässään, jotta voisi olla rauhallisin mielin. Eroaminen ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto, ei lähellekään.